Lotto, Keno ja Loterías alueittain
Sama perusajatus sai erilaisia muotoja sen mukaan, missä se vakiintui. Tämä sivu vertailee alueellisia perinteitä: italialaista lottoa kaupunkikiekkoineen, kenon matkaa kiinalaisista merkeistä Nevadan numeroihin, Espanjan ja Latinalaisen Amerikan loterías-arpajaisia, Irlannin Sweepstakea, Japanin takarakujia ja arpajaisilla rahoitettuja maamerkkejä Australiassa.
- 1763
- 1770
- 1916
- 1930
- 1931
- 1945
- 1957
Italia säilytti genovalaisen pelin ja antoi jokaiselle kaupungille oman kiekkonsa
Italian lotto polveutuu suoraan genovalaisesta vedonlyönnistä kunnallisvaaleista. Pelin levitessä niemimaalla eri kaupungeissa pidettiin erillisiä arvontoja, ja yhdistymisen jälkeen valtio järjesti pelin joukon kaupunkikohtaisten ”ruote”-kiekkojen ympärille. Kullakin kiekolla oli oma viiden numeron arvontansa yhdeksästäkymmenestä. Nykyään kiekot ovat Bari, Cagliari, Firenze, Genova, Milano, Napoli, Palermo, Rooma, Torino ja Venetsia, ja 2000-luvulla mukaan tuli kansallinen kiekko. Pelaaja voi lyödä vetoa yhdelle kiekolle tai kaikille.
Napoli kehitti pelille merkittävän rinnakkaisilmiön, smorfian, perinteisen unisanakirjan, joka yhdistää unet, ihmiset ja tapahtumat numeroihin yhdestä yhdeksääkymmeneen. Joka näki unta tietystä esineestä, saattoi etsiä sen sanakirjasta ja pelata vastaavaa numeroa. Smorfia on kansanperinnettä, ei menetelmä, eikä mikään kirja voi muuttaa arvonnan todennäköisyyksiä, mutta se osoittaa, kuinka syvälle peli on juurtunut arkikulttuuriin. Joulun seurapeli tombola, jota pelataan kotona korteilla ja yhdelläkymmenellä numeroidulla merkillä, kasvoi samasta perinteestä ja on bingon läheinen sukulainen.
Keno matkasi kiinalaisista merkeistä amerikkalaisiin numeroihin
Kenon dokumentoitu historia on lyhyempi kuin sen legenda. Etelä-Kiinassa kirjoitetuilla merkeillä pelattu arpajaispeli, jota kutsutaan usein valkoisen kyyhkyn lipuksi, koska tulosten sanottiin kuljetettavan syrjäkylille kyyhkysillä, oli suosittu jo 1800-luvulla. Pelaajat merkitsivät merkkejä arkille, ja järjestäjä arpoi niistä joukon. Kiinalaiset työläiset, jotka muuttivat 1800-luvulla amerikkalaiseen länteen, toivat pelin mukanaan.
Yhdysvalloissa merkit väistyivät numeroiden yhdestä kahdeksaankymmeneen tieltä, ja jokaisessa pelissä arvottiin kaksikymmentä numeroa. Hetken aikaa peliä esitettiin nimellä ”kilpahevoskeno”, jossa jokainen numero oli parinaan hevosen nimi, jotta peli sopisi lakeihin, jotka kohtelivat arpajaisia ja kilpa-ajan vedonlyöntiä eri tavoin. Kun Nevada laillisti vuonna 1931 useimmat uhkapelimuodot, kenosta tuli kasinopeli. Monet osavaltioiden arpajaiset järjestävät nykyään omaa kenoaan, arvonnat joka muutaman minuutin välein, yleensä satunnaislukugeneraattorilla eikä palloilla.
Espanjan ja Latinalaisen Amerikan loterías suosivat painettuja lippuja ja jaettuja voittoja
Espanjalainen perinne perustuu painettuihin lippuihin eikä valittuihin numeroihin. Joululoton lippu jaetaan kymmenesosiin, joita kutsutaan décimoiksi, ja perheet, toimistot ja seurat jakavat yleensä saman numeron, jolloin suuri voitto voi jakautua koko työpaikalle tai kylälle. 22. joulukuuta pidettävä arvonta lähetetään suorana lähetyksenä, ja numeroita laulavat Colegio de San Ildefonson oppilaat, jotka ottavat pallot kahdesta suuresta pallomaisesta rummusta: toisesta lippunumeroille ja toisesta voitoille. Alkuperäsivun lukijat tunnistavat kahden astian parin 1400-luvun Alankomaista.
Espanjalaiset siirtomaaviranomaiset veivät arpajaiset Amerikkaan. Uuteen Espanjaan perustettiin kuninkaallinen arpajaisto vuonna 1770, ja sen seuraaja, Meksikon Lotería Nacional, järjestää edelleen arvontoja, joiden tuotot on osoitettu julkiseen avustukseen. Meksiko antoi sanan myös aivan erilaiselle asialle: lotería on kuvakorttipeli, jota pelataan lautojen ja kuvapakan kanssa, kuvien kuten el gallo, la dama ja la sirena. Nimestään huolimatta se on bingon kaltainen perhepeli, ja sen kuvat esiintyvät usein meksikolaisessa kansantaiteessa.
Sweepstaket, takarakut ja arpajaisilla rahoitetut maamerkit
Irlanti tuotti yhden 1900-luvun laajimmin myydyistä arvonnoista. Irlannin sairaalasweepstake, jota pidettiin vuodesta 1930 vuoteen 1987, sitoi lippujen numerot hevosiin suurissa kilpailuissa ja keräsi rahaa irlantilaisille sairaaloille. Lippuja kulki paljon Irlannin rajojen ulkopuolelle, myös maihin, joissa ne olivat laittomia, minkä vuoksi sweepstake oli diplomaattinen kitkakohta yhtä lailla kuin sairaalarahoituksen lähde.
Japanissa nykyaikainen takarakuji on peräisin vuodelta 1945, jolloin hallitus myönsi arpajaislippuja varojen keräämiseksi toisen maailmansodan vaikeina viimeisinä kuukausina. Myöhemmin lippujen myöntäjiksi tulivat prefektuurit ja nimetyt kaupungit, ja vuodenvaihteen suurarvonnat tunnetaan pitkistä jonoista tunnettujen lippukojujen edustalla. Australiassa Queenslandin Golden Casket alkoi vuonna 1916 rahoittaakseen palanneita sotilaita ja heidän perheitään, ja Uudessa Etelä-Walesissa vuonna 1957 käynnistetty Opera House Lottery auttoi maksamaan Sydneyn oopperatalon rakentamisen.
Mitä alueelliset erot paljastavat
Vierekkäin asetettuina alueelliset muodot jakautuvat muutamaan perheeseen. Lippuarpajaisten perhe, Sluisista Madridiin, myy ennalta numeroituja lippuja kiinteää voittolistaa vastaan. Numeropelien perhe, Genovasta Hampuriin, antaa pelaajien valita numeroita ja maksaa osumien mukaan. Keno kuuluu numeropelien perheeseen, mutta sitä arvotaan paljon useammin. Sweepstaket lainaavat tuloksensa ulkopuoliselta tapahtumalta, yleensä hevoskilpailulta. Jokainen perhe kantaa mukanaan sitä muovanneen paikan oikeudellista ja kulttuurista historiaa.
Nämä erot ovat tärkeitä tilastoja tai uutisraportteja luettaessa. ”Kansallinen arpajainen” voi tarkoittaa yhdessä maassa kerran vuodessa järjestettävää lippuarvontaa ja toisessa kokonaisuutta päivittäisiä pelejä. Kun tämä arkisto vertailee perinteitä, se nimeää muodon sekä maan, jotta lukijat näkevät, mitä oikeasti myytiin. Näiden pelien modernista teknologiasta voit lukea lisää: lähetysajasta.
Tämän sivun lähteitä ovat Loterías y Apuestas del Estadon ja Meksikon Lotería Nacionalin julkaistut historiat, Italian Agenzia delle Dogane e dei Monopolin julkinen lottoa koskeva aineisto, C. L'Estrange Ewenin teos Lotteries and Sweepstakes (1932) sekä Sydneyn oopperatalon oma julkaistu kertomus sen rakentamisesta.
Tämä sivu kuvaa historiaa. ZuvaNeonFormul ei myy lippuja eikä kannusta pelaamaan. Arpajaisiin osallistuminen on sallittu vain täysi-ikäisille, ja ikärajat vaihtelevat maittain.