Palloarpakoneet tulevat ruutuun
Sodan jälkeen arpajaiset palasivat uusina muotoina: viikoittaisina numeropeleinä, televisoituina arvontoina, pikalippuina ja viime aikoina verkkomyyntinä. Tämä sivu seuraa, miten koneisto ja lähetys muuttivat arvonnan ilmettä ja miksi hallitukset sitoivat paluun nimettyihin julkisiin tarkoituksiin.
- 1955
- 1964
- 1965
- 1982
- 1992
- 1994
- 2004
- 2012
Sodanjälkeinen Saksa teki viikoittaisesta numeroarvonnasta kotien rutiinin
Länsi-Saksan Lotto 6 aus 49, jossa pelaaja valitsee kuusi numeroa neljästäkymmenestäyhdeksästä, arvottiin ensimmäisen kerran Hampurissa lokakuussa 1955. Tuotto ohjattiin osittain urheiluun, kulttuuriin ja hyvinvointiin liittovaltioiden kautta. Vuodesta 1965 lauantaiarvonta näytettiin valtakunnallisessa televisiossa, ja numeroitujen pallojen pyörimisestä läpinäkyvässä rummussa tuli monien kotien viikonlopun vakiokuva.
Televisio muutti arvontaa käytännössä. Vanhoissa pyöröarpajaisissa rehellisyys riippui siitä, luottiko ihminen huoneessa oleviin virkamiehiin. Lähetys antoi miljoonien katsoa koneistoa samanaikaisesti. Tuottajat valitsivat laitteita, jotka tekivät prosessista luettavan: selkeät kammiot, ruudulla luettavan kokoiset pallot ja juontaja, joka ilmoitti jokaisen numeron sen pysähtyessä. Muoto levisi Eurooppaan, ja sen perusrakenne on sen jälkeen yllättävän vähän muuttunut.
Painovoima, ilma ja tarkastusjälki
Fyysisiin arvontoihin käytetään kahta pääasiallista konetyyppiä. Painovoimakoneet kääntävät siivekkeillä varustettua rumpua, jolloin pallot vierivät ja putoavat keräysradalle. Ilmasekoituskoneet puhaltavat pallot kammiossa ja poimivat ne yksitellen putkeen. Molemmat on rakennettu niin, ettei millään pallolla ole merkittävää etua muihin nähden.
Operaattorit pitävät yleensä useita koneita ja useita palloarpasarjoja, ja valitsevat käytettävän juuri ennen arvontaa. Pallot punnitaan ja mitataan, ja koearvontoja tehdään sen varmistamiseksi, että tulokset pysyvät satunnaisina ajan mittaan. Riippumattomat tarkkailijat, usein tilintarkastajat tai sääntelyviranomaisen säännöillä nimitetyt virkamiehet, todistavat prosessin. Varhaisissa UK National Lottery -lähetyksissä koneille annettiin nimet, kuten Arthur ja Guinevere, mikä auttoi katsojia huomaamaan, kun laitteet vaihtuivat. Monet pelit käyttävät nykyään sertifioituja satunnaislukugeneraattoreita pallojen sijaan, erityisesti usein toistuvissa arvonnoissa, kuten keno-pelissä.
Yhdysvaltain osavaltiot elvyttivät arpajaiset kouluja ja budjetteja varten
Vuonna 1964 New Hampshire käynnisti sweepstakesin, joka oli 1900-luvulla Yhdysvaltain ensimmäinen hallinnoima arpajainen. Sen tulokset sidottiin hevoskilpailuihin, ratkaisu jonka oli tarkoitus mahtua olemassa olevan lain sisään. New York seurasi vuonna 1967, ja 1970- ja 1980-luvuilla yhä useammat osavaltiot liittyivät mukaan, usein luvaten, että tuotto tukee koulutusta. Georgian vuonna 1993 käynnistetty arpajainen tunnettiin laajalti HOPE-stipendiohjelman rahoittamisesta.
Pikaarpoja ilmestyi 1970-luvun puolivälissä, ja Massachusetts mainitaan yleensä ensimmäisenä osavaltiona, joka myi kaapimisarpoja. Ne muuttivat arpajaiset viikoittaisesta tapahtumasta asiaksi, jonka ostaja saattoi hoitaa kaupan kassalla muutamassa sekunnissa. Myöhemmin tulivat useamman osavaltion yhteiset pelit. Lotto America alkoi vuonna 1988 ja korvattiin vuonna 1992 Powerballilla, kun taas nykyään Mega Millions -nimellä tunnettu peli alkoi vuonna 1996 nimellä The Big Game ja sai nykyisen nimensä vuonna 2002. Teoksessaan Selling Hope (1989) taloustieteilijät Charles Clotfelter ja Philip Cook totesivat, että suuri osa myynnistä tuli suhteellisen pieneltä joukolta usein pelaavia, ja tämä havainto vaikuttaa edelleen keskusteluun.
Kanada, Iso-Britannia ja Eurooppa astuivat lähetysten aikakauteen
Kanadan rikoslakia muutettiin vuonna 1969, jotta valtion arpajaiset sallittiin, ja Lotto 6/49 alkoi vuonna 1982 kansallisena pelinä, jota provinssien arpajaisyhtiöt johtivat yhdessä. Yhdistynyt kuningaskunta palasi valtion luvittamaan loterianeen National Lotterylla, jonka ensimmäinen arvonta 19. marraskuuta 1994 lähetettiin suorana BBC-televisiossa. Lainsäädännössä osa tuotoista varattiin nimetyille hyväntekeväisyyskohteille, kuten kulttuuriperinnölle, urheilulle, taiteelle ja hyväntekeväisyysjärjestöille. Tämä kaikuu vanhaa ajatusta, jonka mukaan arvonnan pitää rahoittaa jotakin etukäteen nimettyä.
Rajojen yli EuroMillions piti ensimmäisen arvonnansa helmikuussa 2004. Perustajajäseninä olivat Ranska, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta, ja muut maat liittyivät samana vuonna myöhemmin. Eurojackpot alkoi vuonna 2012, ja sitä järjestää pääosin Pohjois- ja Keski-Euroopan arpajaisyhtiöiden ryhmä. Lippujen myynnin yhdistäminen maiden kesken teki mahdolliseksi hyvin suuret pääpalkinnot ja muutti arvonnan kansainväliseksi televisio-ohjelmaksi.
Näytöt, sovellukset ja ikätarkistukset
Verkkomyynti tuli vähitellen. Yhdysvalloissa Illinois alkoi myydä loppuja verkossa vuonna 2012, kun vuoden 2011 liittovaltion oikeudellinen lausunto selvensi, miten voimassa oleva laki sovellettiin, ja useat muut osavaltiot seurasivat. Monet eurooppalaiset arpajaisyhtiöt myyvät myös verkkosivujensa ja sovellustensa kautta, yleensä rekisteröitymistä ja iän todentamista vaatien. Osa arvonnoista lähetetään nykyään suorana suoratoistona eikä perinteisenä lähetyksenä, ja joissakin peleissä ei ole lainkaan fyysistä arvontaa, vaan ainoastaan sertifioitu satunnaislukugeneraattori.
Jatkuvuus on silmiinpistävää. Nykyaikainen loteria nimeää yhä yleisen tarkoituksen, pidättää yhä osan tuotoista järjestäjälle ja järjestää yhä arvonnan todistajien edessä, vaikka todistajat seuraisivat sitä puhelimella. Myös huolenaiheet ovat jatkuvia. Tutkijat ja kansanterveysviranomaiset keskustelevat edelleen pelaamisongelmista, nuorille aikuisille suunnatusta mainonnasta ja siitä, lisääkö loterian tuotto julkisia budjetteja vai korvaako se vain muuta rahoitusta. Tämä arkisto kirjaa nämä keskustelut ottamatta kantaa siihen, pitäisikö kenenkään pelata.
Pidempää taustaa varten katso miten hallitsijat pyörittivät arpaa ennen kieltoja tai miten alueet muokkasivat lottoa, keno- ja loterías-pelejä.
Tämän sivun lähteitä ovat muun muassa Clotfelterin ja Cookin teos Selling Hope (1989), Jonathan D. Cohenin teos For a Dollar and a Dream (2022), saksalaisten Lotto-organisaatioiden julkaisemat historiat sekä Ison-Britannian National Lotteryn julkinen aineisto hyväntekeväisyyskohteista ja arvontamenettelyistä.
Tämä sivu kuvaa historiaa. ZuvaNeonFormul ei myy lippuja, julkaise tuloksia eikä kannusta pelaamaan. Arpajaiset on rajoitettu aikuisille, ja ikärajat vaihtelevat maittain.