Muurien ja kirkkojen rahoittaminen ensimmäisillä arvonnoilla
Muinainen arpominen, flaamilaiset ja hollantilaiset kaupunkiarpajaiset sekä genovalainen veto, joka antoi lotolle yhdeksänkymmentä numeroa.
Tämä arkisto seuraa arpajaisia julkisen rahoituksen välineenä: keinona, jolla kaupungit, kruunut ja myöhemmin tasavallat keräsivät rahaa muureihin, satamiin, siltoihin ja korkeakouluihin. Se on kirjoitettu uteliaille lukijoille, päivätty niin pitkälle kuin lähteet sallivat, ja siinä nimetään lähteet, joihin se nojaa.
Ihmiset arpoivat jo kauan ennen kuin kenellekään tuli mieleen periä maksu etuoikeudesta. Heprealainen Raamattu kertoo maan jakamisesta heimojen kesken arpomalla, ja roomalaiset isännät jakoivat lahjoja vetämällä merkkejä pöytäjuhlissa talvijuhla Saturnalian aikaan. Roomalaiset kirjoittajat kertovat keisari Augustuksen nauttineen tällaisista peleistä, ja myöhemmät historiat yhdistävät yhden julkisen arvonnan kaupungin korjaustöihin. Mikään näistä ei ollut arpajaisia siinä merkityksessä, jonka nykylukija tunnistaisi. Kukaan ei ostanut numeroitua mahdollisuutta, eikä kukaan odottanut arvonnan täyttävän valtiovarainkassaa.
Tämä muutos ilmaantui Alankomaiden kaupungeissa 1400-luvulla. Kunnallisissa tileissä, esimerkiksi Gentistä, Utrechtista ja Brugesta, mainitaan julkisia arvontoja, ja L'Écluse-nimisen paikan, nykyisen Sluisin Alankomaissa, asiakirja päivättynä 9. toukokuuta 1445 kuvaa arpajaisia, jotka järjestettiin kaupunginmuurien ja linnoitusten rahoittamiseksi. Järjestely oli periaatteessa yksinkertainen. Kaupunki myi lippuja, piti osan tuotoista ja maksoi palkintoja, joskus rahana ja joskus hopeaesineinä tai kankaina. Ylijäämä meni nimettyyn julkiseen tarkoitukseen, ja tämä tarkoitus kirjoitettiin yleensä ilmoitukseen.
Tämä arkisto käsittelee tätä sopimusta viiden vuosisadan läpi kulkevana lankana. Elisabet I:n hallitus käytti sitä satamiin vuonna 1567. Hollannin tasavalta perusti arpajaiset vuonna 1726, ja ne toimivat yhä nimellä Staatsloterij. Espanjan Kaarle III perusti kansallisen arpajaisensa vuonna 1763. Amerikan siirtokuntien kokoukset valtuuttivat arvontoja, jotka auttoivat maksamaan teitä, puolustuslaitteita ja Harvardin, Yalen ja Columbian kaltaisten korkeakoulujen varhaisia rakennuksia. Kussakin tapauksessa arvonta esitettiin ensin keinona rahoittaa jotakin tiettyä asiaa ja vasta toissijaisesti mahdollisuutena voittaa.
Historian lukeminen tällä tavoin ei tee peleistä parempia eikä huonompia. Se selittää, miksi hallitukset ovat pitäneet tiukan valvonnan, miksi kriitikot ovat vastustaneet niitä yhtä kauan ja miksi televisioitu arvonta kantaa yhä hienoista kansalaissävyä. Seuraavat sivut on järjestetty kausittain, ja alueiden vaikutus muotoihin on omalla sivullaan.
Tältä päivältä peräisin oleva kaupunkiasiakirja kuvaa arpajaisia, jotka järjestettiin muurien ja linnoitusten rahoittamiseksi. Se on yksi Euroopan varhaisimmista päivätyistä julkisista arvonnoista.
Kun kaupungit olivat osoittaneet, että arvonta voi kerätä rahaa, hallitsijat omaksuivat idean. Franciscus I valtuutti arpajaiset Ranskassa vuonna 1539. Englannissa Elisabet I:n aikana vuonna 1567 myönnetyt arpajaiset oli tarkoitettu satamien ja rannikkopuolustuksen rahoittamiseen, ja arvonta pidettiin vuonna 1569 St Paul's -katedraalin länsiovella. Seuraavien kahden vuosisadan aikana parlamentti valtuutti arpajaisia, jotka auttoivat rahoittamaan Westminsterin siltaa ja vuonna 1753 kokoelmia, joista British Museum perustettiin.
Tasavallat olivat yhtä halukkaita. Pohjois-Amerikassa siirtokuntien ja myöhempien osavaltioiden lainsäätäjät käyttivät arvontoja teille, puolustukseen ja korkeakouluihin, kunnes Louisianan osavaltion arpajaisyhtiön ympärillä syntyneet skandaalit saivat kongressin kieltämään arpajaisaineiston postissa vuonna 1890. Englanti oli jo lopettanut valtiolliset arpajaisensa vuonna 1826, ja Ranska seurasi vuonna 1836.
Jokainen pitkä artikkeli käsittelee yhtä tarinan osaa syvällisesti, mukana päivämäärien jana, niiden taustalla olevat asiakirjat ja kysymykset, joista historioitsijat yhä kiistelevät.
Muinainen arpominen, flaamilaiset ja hollantilaiset kaupunkiarpajaiset sekä genovalainen veto, joka antoi lotolle yhdeksänkymmentä numeroa.
Elisabetin Englanti, kuninkaallinen Ranska, Hollannin tasavalta, Espanja ja Amerikan siirtokunnat sekä kiellot.
Viikoittaiset numeropelit, televisioidut arvonnat, tarkastetut koneet, pikalipput ja verkkomyynti.
Italian kaupunkipyörät, keno-pelin reitti Nevadaan, espanjalaiset painetut liput, sweepstakes-arvonnat ja takarakuji.
Arpajaiset palasivat 1900-luvulla uudella koneistolla ja uudella yleisöllä. Länsi-Saksan Lotto 6 aus 49 järjesti ensimmäisen arvontansa vuonna 1955, ja se oli televisiossa vuodesta 1965. New Hampshire aloitti modernin amerikkalaisen elpymisen vuonna 1964. Britannian kansalliset arpajaiset avautuivat elävällä BBC-lähetyksellä 19. marraskuuta 1994, ja EuroMillions alkoi koota myyntiä yhteen maiden välillä vuonna 2004.
Läpinäkyvä rumpu oli yhtä tärkeä kuin raha. Se antoi yleisön nähdä, että prosessi oli reilu, ongelma, jonka vanhat kaupunkiarpajaiset ratkaisivat todistajilla ja julkisesti vedetyillä pareilla. Lähetysaikakauden sivu selittää, miten arvontakoneet tarkastetaan ja miten verkkomyynti muutti kuvaa.
Kansallisten arpajaisten ensimmäinen arvonta lähetettiin suorana BBC-televisiossa, ja osa tuotoista oli lailla varattu hyväntekeväisyyteen, vanha kansalaissopimus uudessa studiossa.
Vanhat arpajaisasiakirjat ovat hajallaan ja epätasaisia. Kaupunkien tilit ovat säilyneet joissain paikoissa ja toisissa eivät, ja monet suositut historiat toistavat väitteitä, joita ei voi jäljittää mihinkään asiakirjaan. Työskentelemme julkaistun tutkimuksen ja luetteloitujen arkistojen pohjalta, vertaamme päivämääriä vähintään kahdesta lähteestä silloin kun se on mahdollista, ja merkitsemme tarinat, kuten Han-dynastian kenolegendan, jotka perustuvat myöhempään kertomiseen. Nämä ovat teoksia, joihin palaamme useimmin.
ZuvaNeonFormul on riippumaton, tiedottava arkisto. Sitä ei ole liitetty mihinkään tällä sivulla mainittuun arpajaisoperaattoriin, sääntelyviranomaiseen tai hallitukseen, eikä se ole niiden hyväksymä tai niihin muuten yhteydessä. Emme myy arpoja, julkaise tuloksia, tarjoa ennusteita emmekä kannusta ketään pelaamaan.
Arpajaiset ovat rahapelaamisen muoto, ja niihin pääsevät vain täysi-ikäiset; ikärajat vaihtelevat maittain. Jos rahapelaaminen aiheuttaa sinulle tai läheisellesi haittaa, paikallinen tukipalvelu tai terveydenhuollon ammattilainen voi auttaa. Jos haluat tietää, miten arkisto on koottu, lue kuka tämän arkiston kokoaa, tai kirjoita arkistolle, jos huomaat virheen.